Itkettää. Vituttaa. On kuuma ja allegia.
Puren hampaita yhteen huomaamatta ja illalla koko päätä jyskyttää. Syöminen sattuu.
Harrastan liikuntaa liikaa, kun ahdistaa. Muu ei auta.
Olo on kuin suurimmalla luuserilla. Tuntuu kuin olisin kaikista paskin ihminen. Jotain pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tämän kaiken.
Tein päiväkirjaan listan: Se mikä ei tapa.. ja listasin pettymykset viime kuukausilta. Ne ainakin mitkä muistin. Yksi sivu täyttyi. No, minulla onkin iso käsiala. Päälimmäisenä listassa oli uhkaava työttömyys. ja kateus siitä että muilla menee paremmin. En halua olla kateellinen, mutta kun ne tunteet vaan tulee.
Odotan jo kauhulla "luokkakokousta" syksyllä. Istutaan ravintolassa ja kerrotaan mitä tehdään:
"Ai sä olet raskaana, onneksi olkoon!",
"Ai, sä menet naimisiin, Onneksi olkoon!",
"Ai, sä pääsit opiskelemaan, onneksi olkoon!",
"Ai, te ostitte asunnon, onneksi olkoon!",
" Ai, te rakennatte omakotitalon, Onneksi olkoon!",
"Ai, sä sait vakiviran, onneksi olkoon!"
"Ai, helvetti susta tulee stana presidentti, onneksi olkoon!"
"Ai, mitäkö mä teen? No, olen ilmeisesti surkimus, ilman työpaikkaa, miestä, omaa kotia tai opiskelupaikkaa..." Kiusallinen hiljaisuus. "baari kutsuu"
