En ymmärrä miksi stressaan näin tuhottomasti kaikesta. Miksi en vaan osaa olla tässä ja nyt. Nauttia lämpimisitä villasukista ja siitä, että ei ole kiire. Ei tarvitse tehdä huomiselle työpäivälle eväitä tai imuroida juuri nyt. Ahdistun valmiiksi siitä, että muutaman viikon päästä on jo tammikuun puoliväli. Kun keskityn siihen, että minulla ei ole pääsiäissuunnitelmia, menee aika eteenpäin. Juuri sitä ajan kulumista stressaan. Entä sitten, jos en tiedä mitä teen loppiaisena? Entä sitten jos en tiedä missä olen kesäkuussa? Onko sillä oikeastaan mitään väliä? Kun tiedän kuitenkin suuret suunnitelmat: haen keväällä yliopistoon, haen ammattikorkeakouluun, treenaan välillä veren maku suussa, etsin töitä ja otan huomioon kaikki vähääkään kiinnostavat paikat. Huomenna käyn EHKÄ juoksemassa pitkästä aikaa, VOIN lukea kirjaa ja SAATAN syödä suklaata. Menen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Jos haluan maata pyjama päällä sängyssä ja levätä, onko siitä pakko selittää kaikille etukäteen? Yrittäjän lapsi ylisuoriutuu myös rennosti ottamisessa.

En tee päätöksiä, teen suunnitelmia, joiden ei edes ole tarkoitus toteutua..Lisään ne itseäni varten sivuksi tänne