Huoh.

Se hiljainen mies on nyt toden teolla sitä mieltä, että minä ja hän olemme tai tulemme ainakin kuukauden sisään olemaan pari. Puheluita tulee silloin tällöin, kestävät sen max. 1,5min, kun eihän se uskalla sanoa mitään minulle. Eilenkin kun soitti, katsoin hölmistyneenä puhelinta kun aluksi sieltä ei kuulunut mitään, vasta kun olin jo katkaisemassa kuului luurista hiljainen "no moi". Meseviestittely sen sijaan on huomattavasti aktiivisempaa miehen suunnalta: haluaa tietää mitä söin leivän päällä, minkä värinen paita mulla on päällä ja kaipaanko jännitystä elämääni. Pahoin pelkään, että seuraavaksi tulee kysymyksiä navan alta. Olen sanonut, etten halua miehestä muuta kuin ystävän, olen sanonut että olen kiireinen ja olen jopa sanonut ihan suoraan ettei kiinnosta olla ystäväkään, jos tuolla tavalla pommittaa. Ei mennyt viesti perille, varmaan linja pätki tms..

 

Olen tainnut hankkia itselleni siis ongelman.

Katkerana sanon, että eilen nukkumaan mennessä mietin vain, ettei tämän kyllä näin pitänyt mennä. Alle kolmikymppisenä on jo ihan täysin menettänyt halunsa ja intonsa etsiä rakas elämään. Nukahdin miettien etten enää edes jaksa etsiä. "Vanhapiika, huolella ja ammattitaidolla" näyttää varmasti kivalta käyntikortissa.