- en ole ihastunut suhun, mutta olet mielenkiintoinen persoona

- me ei tulla ikinä seurustelemaan, koska se haittaa meidän kaveruutta

 

Ensinnäkin, jotta seurusteleminen haittaisi kaverisuhdetta, pitäisi olla olemassa kaverisuhde. Enkä todellakaan halua olla kaveri miehen kanssa, jota kohtaan tunnen vetoa henkisesti & fyysisesti, mutta jota en voi ikinä saada ym. seikoista johtuen..

 

Sen vaan vielä sanon, että joskus olen jalosti päättänyt etten enää ikinä kuuna päivänä itke miehen takia. Lupaus on helppo rikkoa, kun sen solmii itsensä kanssa. Vihaan ja inhoan sitä ihmistä, joka on pilannut minut näin pahasti, etten pysty tuomaan julkisesti kenellekään esille sitä että haluaisin seurustella ja olla jonkun ikioma. Ihastun vain kaukaa ja kun toinen tekee selväksi ettei mitään tule tapahtumaan (koska tietenkin sekin sen aistii, että ihastuin) itken ja suren. Ajatus siitä että pitäisi rakastua, tekee niin käsittämätön pahaa ettei mikään ihme että parhaiten minua kuvaa seuraava sananparsi; Fucked up.

 

Esitän kovaa ja sanon, ei tunnu missään. Ai, otin sulta suihin ? ole hyvä vaan. sitä tapahtuu koko ajan. Ai, et halua seurustella mun kanssa? se on kuule ihan ok, mä olen niin mielelläni yksin, vapaa ja villi.  Ja samaan aikaan tuntuu että oksennan, pää räjähtää ja henki salpautuu heti kun räpäytänkään silmäripsiä.

 

Ihan sama mitä minulle sanotaan, käännän asian niin, että minä en riitä: olen ruma, olen lihava, olen tyhmä, olen jotenkin pimeä..vaikka osa noista pitäisikin varmasti, kieltämättä, paikkansa, en millään haluaisi olla noita asioita. Jos vaan kelpaisin tälläisenä ammattikorkeakoulun käyneenä, mahaakin omaavana rillipäänä, jonka mielenterveyden korvaa iso, avonainen, vereslihalla oleva sydän joka huutaa täyttä kurkkua ja karjuu ulvoen vain ja ainoastaan tullakseen rakastetuksi..