Kun yksi stressinaihe unohtuu, löytyy kymmenen uutta..

Jostain syystä olen näin lähellä saada paniikkikohtauksen kun mietin, että kolmen viikon päästä joudun ottamaan yksin asiakkaita vastaan. Tämä ammatillinen epävarmuus kulminoituu siihen, kun seison pihalla niitä tervehtimässä. Olen varma, että homma kusee. Emme löydä toisiamme tai kukaan ei tottele minua..

miksi pitää olla näin epävarma ? Ehkä kun tänään tuntui koko päivä menevän huonosti. Asiakkaat eivät totelleet, ja jouduimme poistumaan eräästä tilasta sääntörikkomuksen (aivan kuin big brotherissa) takia, yhteistyötaho suuttui kun välitin viestin esimieheltäni enkä saanut ostoksia tehtyä, kun sisäinen tiedonkulku on organisaatiossa kuin rikkinäinen puhelin-leikissä..

Entä sitten, jos en löydä sitä ryhmää. Ulkoalueet ovat rajalliset, ehkä hiffaamme toisemme ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi olen ennenkin ottanut ryhmiä vastaan yksin. Ja se, että kukaan ei tottele minua, ei ole varsinaisesti mitään uutta (kuten tänään)..

Nyt taitaa vaan vähän väsyttää, kun on tehnyt kaksi 10h päivää peräkkäin.