Eilisen puhelun jälkeen miehestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Yritin pyytää anteeksi omalta osalta, mutta en ole saanut vastausta. Ehkä tämä tosiaan oli sitten tässä..

Levollisin mieli, ainakin tällä sekunnilla (tulee luultavasti muuttumaan heti kun menen sänkyyn pyörimään), jatkan telkun katsomista ja nettideittien parissa hengaamista. Ehkä sieltä sitten joku löytyisi..edes joku kiva..Näin työttömyyden uhatessa, väsymyksen vaivatessa ja vähän masennuksessa pyöriessä olisi vaan kaivannut sellaisen tasavertaisen kumppanin rinnalle. Tasavertaisiahan me ei ikinä oltu. Ainakaan minusta. Hän oli myös varmasti samaa mieltä, varmaksihan en voi tosin toisen puolesta mitään sanoa.

 

Tämän kappaleen kuulin pari vuotta sitten ajaessa erään kesäpäivän päätteeksi äidin luo. Heh, ehkä sitä voisi nyt soittaa non-stoppina täysillä samalla kun vollottaa silmät päästään..

 

"On kuin sydämen päällä, tonnin rautapaino ois,

en jaksa oikein edes hengittää.

jos olisit täällä, ottaisitko sen sä pois?

sanoisitko, kyllä kaikki selviää?

nyt on kaikki toisin, sovi en sun suunnitelmiin. niin. kuulun unelmiisi entisiin.

mutta kerro kuinka rakkaudesta toipuu, kun ei kuvitellut käyvän näin. kerro rakkaudesta kuinka toipuu, jos leikki loppuu liian yllättäen ja kaikki kääntyy täysin väärinpäin."

Virve Rosti