Kävin kahden viikon tauon jälkeen rääkkäämässä lihaksia. Kyykyt oli aivan kauheita, mutta huomaan, että aerobinen kunto on noussut. Juoksuosuudet ja hypyt eivät tuntuneetkaan enää niin kamalilta kuin vielä kolme viikkoa sitten. Kuolema ei koittanut.

Tämä perjantai on ollut odotettu. Ostin irtokarkkeja (eli nollaan kaikki kalorit joita kulutin liikkumalla, ei katso saa vahingossakaan laihtua) ja valkkarin (join lasin ja tuntuu että kohta kolahtaa pää sohvaan). Palautin töihin liittyvän kehitysideoinnin, unohdin hanskat töihin (uudet vielä), juttelin ystävän kanssa pitkästä aikaa, mutta näin kamalan itsekkäänä kieltäydyin ottamasta häntä viikonlopuksi luokseni (en ole edelleenkään hotelli),  lauloin joululauluja kun pyöräilin sateessa kotiin ja mikä tärkeintä, tajusin etten kaipaa enää ulkomaalaista.