Huomenna töihin tuntemaan sillä saralla olo mitättömäksi. Mikäköhän tässä nyt taas mättää, kun tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Työt on syvältä (joko liian haastavaa tai liian tylsää, väärä ala), olen yksin (ei ystäviä, ei miestä, ei perhettä), lihava (mahaa löytyy liikaa), tyhmä (en pääse edes yliopistoon) ja ruma (naama kukkii kuin 15 vuotiaalla pojalla). Saunan taakse vaan.

Jo kauhulla odotan seuraavaa viikonloppua, jonka vietin samoin kuin tämänkin. Huonosti nukkuen, liikaa viiniä juoden ja itsesäälissä velloen. Ehkä pitäis alkaa käymään mummozumbassa lauantaisin. Saisi jotain sisältöä elämään.