Töitä enää 12 päivää. Yritän vain pitää pienessä mielessä, että kun päästään alle 7. päivään, niin voin hengähtää. Päiväkirjassa on varattu aukeama kaikelle "mikä ei tapa, mutta vituttaa.." ja yllättävän moni kohta viittaa suoraan tai epäsuorasti töihin. Näin ollen, olen onnellinen, että työt loppuvat. Samaan aikaan voin vain surkutella, että niistä kahdesta muusta työstä, joita pohdin syksyllä, olisi luultavasti ollut enemmän hyötyä tulevaisuuden kannalta.

Jokaiselle viikonlopulle ennen aattoa on matkustelua pääkaupunkiseudulle tiedossa. Saa muuta ajateltavaa, tosin odottaminen on tuskaa. Erityisesti, kun laskee työpäiviä. Samaan aikaan murehdin kuitenkin rahan kulumista. Toinen mitä odotan, on tulevat leffat. Holiday erityisesti. Kuka voisi vastustaa itkevää Cameron Diazia?