Mä haluan uskoa, että..

... jonain päivänä keittiössä pöydän toisella puolle istuu mua vastapäätä mies, joka on istunut siinä jo ainakin 5 v., ja tulee istumaan siinä seuraavat 15v., jonka kanssa voin jutella siitä mitä mieleen tulee lukiessa aamun lehteä.

 

...mä voin laskea pääni miehen syliin ja tietää että se silittää mun hiuksia ja sanoo, kaikki on ok vaikka nyt tuntuukin rankalta esim. töissä

 

...voin kääntyä toiselta kyljeltä toisellle yön aikana, suudella miehen niskaa ja nukahtaa taas

 

... voin sanoa: me ollaan oltu jo näin ja näin kauan yhdessä

 

... pystyn luopumaan tästä mitättömyyden tunteesta, joka tulee siitä ettei mun elämässä ole sitä miestä, joka sanoo rakastavansa mua, joka tuntee mut jonka kanssa mun ei tarvitse esittää olevani yhtään sen fiksumpi, skarpimpi tai parempi kuin olen..

 

...sukujuhliin kutsutaan minut ja mies, ei pelkästään vanhempia ja minua tai minua yksistään..