Olen onnistunut saamaan tässä työttömän arjessani hienosti uni- ja päivärytmin ihan sekaisin. Ajatukset siitä, että olisin aloittanut aamuni lähtemällä reippaalle hikilenkille kahdeksalta, palannut yhdeksältä ja aloittanut innosta puhkuen vapaaehtoisen opiskelun, ovat kyllä täysin romuttuneet. Suunnittelin myös, että olisin käynyt illalla jossain ryhmäliikunnassa, mennyt ajoissa nukkumaan tuntien oloni rauhalliseksi ja aikaansaava työttömäksi. Ja hitot. Olen herännyt yhdeksältä, koska sen myöhempään en vaan suostu nukkumaan ja aikaisemmin teen kuolemaa. Tenttikirja avautuu yleensä sen jälkeen kun olen juonut kahvia, katsonut telkkaria, surffannut facebookissa ja blogien seassa, lukenut sähköposteja (joita tulee vaan oikotieltä) ja muutenkin hiihtänyt ympäri asuntoa ihmetellyt milloin mitäkin löytynyttä ala-asteen äidinkielen kirjoitusvihkoa tai muuta rakentavaa. Yleensä kello on tässä vaiheessa yksitoista. Luettuani noin tunnin, teen ruokaa, käyn katsomassa onko facebookissa mitään uutta (ei ole), onko kukaan lähettänyt spostia (ei ole), onko kukaan vastannut nettideitti-ilmoitukseeni (ei ole). Tästä kaikesta tulee nälkä ja nälkäisenä ei saa luettua, niinpä teen ruokaa. Syödessä tai syönnin jälkeen voi viihdyttää itseään telkkaria katsomalla tai lukemalla lehteä. Kello lähenee uhkaavasti neljää. Jumppa olisi alkamassa kohta, mutta kun sieltä tulee dr.phil ja aihe liippaa aina jotenkin niin hirvittävän läheltä omaa elämää..